”Ihan kuin meitä ei olisikaan” – vammaisten ihmisten arki
Selvityksen tulokset ovat karua luettavaa. Selvitykseen osallistuivat verraten hyväosaiset vammaiset ihmiset. On pysähdyttävä miettimään, miten karu todellisuus tosiasiassa on. Tämä on tunnistettava ja muistettava selvityksen tuloksia tulkittaessa ja hyödynnettäessä. Myöskään selvityksessä olevia politiikkasuosituksia käytäntöön otettaessa tätä ei pidä unohtaa.
Vammaiset ihmiset kokevat arjessaan laajaa eriarvoisuuden kasautumista. Selvityksessä etenkin työhön, riittävään elintasoon ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin tuli huomattavasti enemmän negatiivisia kuin positiivisia vastauksia.
Vastauksissa korostui palvelujen toteutumisen sattumanvaraisuus. Se kertoo perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien toteutumisen epävarmuudesta vammaisten ihmisten arjessa.
Vammaispalvelujen pitäisi tukea vammaisen ihmisen itsenäisyyttä, itsenäistä elämää, itsemääräämisoikeutta ja arkea. Tosiasiassa rakenteellisia ja sosiaalisia esteitä on paljon. Vammaispalveluihin liittyvät ongelmat sekä päätösten tekemisessä että palvelujen järjestämisessä aiheuttavat monelle vammaiselle ihmiselle pelkoa, turvattomuutta ja epävarmuutta arjessa.
-Eihän tämän näin pitäisi olla. Vammaisten on voitava luottaa siihen, että itsenäinen elämä, itsemääräämisoikeus ja arjen sujuvuus ovat pysyviä eikä niitä oteta yhtäkkiä pois. Elämän ja tulevaisuuden ei pitäisi olla pelottavaa vain siksi, että on vammainen, sanoo Näkövammaisten liiton järjestöjohtaja Sari Kokko.
Selvityksen mukaan osa vammaisista ihmisistä kokee lähitulevaisuuden pelottavaksi. Pelot liittyvät erityisesti esimerkiksi hyvinvointialueiden aloittamiseen sekä Suomen nykyisen hallituksen talouspolitiikan seurauksiin vammaisten ihmisten kannalta.
Lue STM:n tiedote aiheesta- Ulkoinen linkki- Ulkoinen linkki